Saaren sydämestä, Cittadellan linnoituksesta tähystää yli saaren aina Maltalle saakka.
Saaren sydämestä, Cittadellan linnoituksesta tähystää yli saaren aina Maltalle saakka.

Gozo – Maltan tuntematon sisar

1.8.2018 14.00

Tulosta PDF

Mikä on maltalaisten suosituin lomakohde? Naapurisaari Gozo. Perinteikäs elämäntapa, sydämelliset ihmiset ja kauniit maisemat valloittavat matkailijan mielen.

Teksti ja kuvat: NOORA VERRONEN

Aamu valkenee Victoriassa, Gozon saaren pääkaupungissa. Kaupungin keskellä sijaitsevalle torille pystytetään kojuja kiireen vilkkaa. Kauppiaat juoksentelevat autoiltaan säkkien ja laatikoiden kanssa täyttämään myyntipöytiään.

Jo ennen kello kahdeksaa ensimmäiset kyläläiset saapuvat ostamaan tuoretuotteita ja rapeaa leipää aamiaispöytään ja päivän ruoanlaittoa varten. Kesällä kojuissa on tarjolla tennispallon kokoisia mansikoita ja mehukkaita vesimeloneja, jotka maistuvat kuumana päivänä koko perheelle. Torin laidalla kahviloiden terassit täyttyvät aamuespressoa nauttivista työmiehistä, jotka pian suuntaavat viljelyksilleen ja käsityöpajoilleen.


Paikalliset naiset palaavat
ostokset tehtyään koteihinsa
kaupungin kapeiden kujien varsille
tai lähikyliin jatkamaan
aamuvarhain alkaneita askareitaan.
Ikkunat täytyy pestä ja ovet kiillottaa,
sillä sirocco-tuuli puhaltaa kylään hiekkapölyä meren yli Saharasta.


Oma talo on koko perheen ylpeyden aihe. Talon ulkopuolella on kuva Neitsyt Mariasta, joka on toinen saaren pääpyhimyksistä. Saarelaiset ovat roomalaiskatolisia, joille pyhimykset antavat neuvoja ja voimaa arkipäivään. Torilta ostetut kukat saavat aitiopaikan oven pielestä, jossa ne jatkavat kukkimistaan pitkälle kesään auringon paistaessa monta kuukautta yhtäjaksoisesti.

Gozolla vallitsee rauhallinen, aito tunnelma. Ympärillä levittäytyvät tilkkutäkkimäiset pellot, joilla isät ja isoisät hoitavat viljelyksiä. Pelloilla kasvaa perunaa, tomaattia, voipapuja ja muita herkullisia vihanneksia, jotka sadonkorjuun jälkeen päätyvät kolme kertaa vuodessa perheen ruokapöytään.

Kotona lapsista huolehtiva äiti loihtii vihanneskeittoa, piiraita ja herkullisia lisukkeita perhepäivälliselle. Viikonloppuisin keittiössä saattaa hääriä myös perheen isoäiti, täti ja mahdollisesti naapurin rouvakin suvun kokoontuessa yhdessä illalliselle pyhäpäivän päätteeksi.

Tänään ruokapöytään on saatu tuoretta kalaa, jonka tuttu kalastaja on aamupäivällä pyytänyt. Hän on lähtenyt aikaisin aamulla värikkäällä kalastajaveneellään läheisen kylän rauhallisesta rantapoukamasta merelle ja palannut hyvissä ajoin myymään osan saaliista kyläläisille. Loput hän vie omalle perheelleen. Ennen ruokailua lausutaan ruokarukous, minkä jälkeen pöydän ympärillä alkaa iloinen puheensorina.


Jälkiruoaksi äiti ja isoäiti
ovat yhdessä lasten kanssa
tehneet hunajarinkeleitä.
Juomaksi on
kullankeltaista valkoviiniä,
jonka rypäleet ovat kypsyneet
saaren itärannalla.


Idässä sijaitsevassa Calypson-luolassa tarun nymfi piti Odysseusta aikoinaan vankina. Seikkailija haaksirikkoutui saarelle ja pääsi jatkamaan matkaa vasta seitsemän vuoden kuluttua. Tarina on antanut nimensä tänään tarjoillulle Ulysses-viinille, joka nyt suojataan helmin koristellulla, itse tehdyllä pitsiliinalla.

Jälkiruoan kanssa nautitaan kaktuslikööriä. Likööri on tuoretta, sillä Opyntia-kaktukset ovat juuri tehneet hedelmiä, joista likööri valmistetaan. Lapset saavat saarella valmistettua Granolan jäätelöä. Äiti lorauttaa pienen tilkan kaktuslikööriä vaniljajäätelöön, sillä hän pitää sitä liian makeana juotavaksi sellaisenaan.

Seuraavana aamuna punaharmaa linja-auto kaartaa talon eteen. Koulupukuihin pukeutuneet lapset hyppäävät bussiin, jota ajaa tuttu kuljettaja. Lapsista nuorin on kahdeksanvuotias ja käy peruskoulun alempia luokkia omassa kylässään, mutta teini-ikäiset kuljetetaan kouluun pääkaupunkiin. Jätettyään lapset turvallisesti kouluun, kuljettaja jatkaa työpäiväänsä kierrättämällä päivämatkailijoita tai ajamalla paikallislinjaa.

Koulussa opiskellaan ahkerasti ilman välitunteja. Ruokatunnilla nautitaan äidin valmistamia eväitä, usein esimerkiksi rapeaa ftira-leipää, jonka sisällä on tonnikalaa, tomaattia, oliivia ja kapriksia. Juomana on koulun tarjoamaa maitoa ja jälkiruokana oman eväspussin hedelmiä.

Silloin tällöin äiti laittaa mukaan myös herkkuja, mutta ei joka päivä. Ruokailun jälkeen opiskelua jatketaan iltapäivään, jolloin kuljettaja hakee lapset takaisin kyliinsä.

Tiistaisin perheen tytär osallistuu koulun jälkeen iltapäiväkerhoon. Kerhossa opetellaan käsitöitä ja tällä hetkellä kesken on tytön ensimmäinen itse nypläämä pitsiliina. Pitsiliinojen tekemisen osaava äiti valmistaa myös vaatteita, päähineitä ja peittoja perheen tarpeisiin. Tytär vasta harjoittelee, tavoitteenaan tulla joskus yhtä taitavaksi kuin äiti.

Dwejran-lahdella kalastaja saapuu työpaikalleen. Hän on onnekas, sillä hänen työpaikkansa on saaren kaunein paikka, läntisellä rannalla sijaitseva kallioinen lahti.


Kahden suurimman
kallion välissä korkealla
lepää kivipaasi,
joka muodostaa ikkunanmuotoisen
aukon kallioiden väliin.
Sinisestä ikkunasta
avautuu näkymä avomerelle.


Kalkkikivikallioista heijastuva aamuaurinko valaisee meren ja saa sen näyttämään yhtä aikaa turkoosilta, vihreältä, siniseltä, tummansiniseltä... värien kirjo sokaisee kauneudellaan.

Lahdella sijaitsee pieni sisämeri, joka yhdistyy kapean tunnelin kautta suureen, syvään Välimereen.

Tunnelia pitkin kalastaja kuljettaa päivittäin matkailijoita ihailemaan meren ja auringon luomaa taideteosta. Hän näyttää vierailijoille ihmeelliset kivimuodostelmat toisella puolella: miehen kasvot, jotka ovat selkeästi havaittavissa kallioseinässä ja hieman ylempänä lepäävän krokotiilinmuotoisen kivipaaden. Matkailijat ottavat kuvia, mutta kalastajan ei tarvitse. Hän näkee maiseman päivittäin, ja iltaisin vain silmät sulkemalla on kauneus jälleen hänen edessään.

Käsityöpajalla Ta'Dbiegin kylässä kilisee ja kolisee. Sepät takovat kuparista ja pronssista kirjaimia ja numeroita, jotka kuljetetaan myymälöiden kautta ympäri saarta asuintaloihin. Talojen ulkopuolelta voi nähdä kuka talossa asuu tai mikä on talon nimi.

Pajalla syntyy myös kauniita, värikkäitä lasiesineitä. Lasinpuhaltajia inspiroi saarta ympäröivä sinivihreä meri. Lasista syntyy maljakoita, koruja ja tauluja. Hopealangasta taivutellaan pienillä pinseteillä filigrafikoruja, joihin lisätään koristeeksi merihelmiä.

Puusepät takovat oliivipuiden oksista veistoksia, kelloja ja kuvakehyksiä samalla kun palmunoksat muotoutuvat viereisellä pöydällä hellehatuiksi ja taloja kuumuudelta suojaaviksi verhoiksi. Käsityöpajalla kaikki keskittyvät työhönsä, mutta kahvitauolla tilan valtaa äänekäs rupattelu. Illaksi palataan kotikylään perheen luo.

Alkuviikosta kylässä käy hulina ja vilinä. Perheen naiset siivoavat talojaan ja leipovat.

Miehet kiipeilevät katujen varsilla ja kiskovat tankoihin kylän lippuja, ritarien punavalkoisia lippuja ja käsinmaalattuja koristelippuja. Kadut saavat koristenauhoista uuden ilmeen. Kaduilla ja kirkon portailla koreilee kukkasia ja kirkon ympärille vedetään kirkkaat koristelamput.

On festan aika. Katolisten kyläläisten pyhimyksen omassa juhlassa pyhimyspatsas tuodaan kylän aukiolle pääkirkosta ja kadut valtaa elävä musiikki. Keskiviikkona alkaa kiivas juhlinta, jonka aikana talojen ovet ja ikkunat ovat auki ja paljastavat vieraille kotien kauniit sisustukset. Naiset kattavat kadulle pöytiä, joilla tarjoillaan herkkuja juhlijoiden ja vierailijoiden iloksi.

Musiikki raikuu naapurikylään, sillä on tärkeää että oman kylän festa näkyy ja kuuluu. Jokainen kylä juhlii festaa vuorollaan toukokuulta syyskuulle saakka.


Festan viimeinen ilta
on sunnuntai,
jolloin pyhimyspatsas
kannetaan takaisin kirkkoon
ja taivaan valaisee ilotulitus.


Ilotulitus on kylän ylpeilyn aihe ja on tärkeää, että se on aina näyttävämpi kuin saaren muissa kylissä.

Ilotulituksen jälkeen asetutaan yöpuulle. Ovia ei lukita yöksi, sillä saarella ei ole rikollisuutta. Kaikki tuntevat toisensa ja voivat elää turvallista elämää. Avonaiset ovet ovat jäänne ajalta, jolloin saarelaiset odottivat entisten asukkaiden paluuta 1550-luvun tragedian jälkeen.

Turkkilaiset barbareski-merirosvot aiheuttivat saarella murhenäytelmän tappaessaan asukkaita ja ryöstäessään heitä orjiksi. Avoimilla ovilla haluttiin toivottaa ryöstetyt tervetulleiksi kotiin.

Tänä päivänä Gozolle ovat tervetulleita myös matkailijat eri puolilta maailmaa.

FAKTAT GOZO

Asukasluku: 30 000
Pinta-ala: 67 km²
Sijainti: Välimerellä, 90 km Sisiliasta etelään. Maltan sisarsaari.
Historia: Saarella ovat asuneet foinikialaiset, arabit ja espanjalaiset. Turkkilaisten merirosvojen hyökkäyksestä vuonna 1551 selvisi vain 300 asukasta. Vuonna 1565 maltalaiset ja sisilialaiset asuttivat Gozon uudelleen ja kukkuloiden parhaille tähystyspaikoille alkoi rakentua kyliä. Kuuluisa ritarien viimeistelemä linnoitus Cittadella sijaitsee pääkaupunki Victoriassa muistuttamassa ajoista, jolloin asukkaat elivät linnoituksen suojassa turvassa turkkilaisten merirosvojen hyökkäysuhalta.
Valtiomuoto: Malta on tasavalta. Gozolla on Maltan hallituksessa viisi paikkaa ja oma ministeri.
Uskonto: Roomalaiskatolisuus
Kieli: malta
Aikaero Suomeen: - 1h

VINKIT

Gozolle pääsee 30 minuutissa lautalla Pohjois-Maltalta useita kertoja päivässä.
Kiertoajelubussilla pääsee näkemäänsaaren tärkeimmät nähtävyydet.
Paikallisen Granola-tehtaan aitoja jäätelömakuja maistellaan Gozon merenrantakylissä.
Kuuluisalla Sinisellä Ikkunalla nautitaan mahtavista maisemista.
Turkoosiin mereen pulahdetaan pienen kalastajakylä Xlendin uimarannalla.
Muistoksi matkalta hankitaan paikallisten valmistamia laadukkaita, mutta edullisia pitsitöitä ja koruja.

  49 / 962  


Keskustele tästä Asiaton sisältö



Kalastajaveneet erottuvat värikkyydellään.
Kodin ovet ovat aina avoinna vieraille, ystäville ja tuttaville.
Pyhä Yrjänä on Gozon pääpyhimys.
Krokotiilikalliolla on luonnon omaa designia.
Aaltojen taideteos Sininen ikkuna.
Kapeat kujat johtavat kotiin.
Paikallisbusseissa kulkevat niin koululaiset kuin päiväretkeilijätkin.
Victorian festaa juhlitaan heinäkuussa.
Lautta Maltalta vie Gozolle 30 minuutissa.